Odottavan aika on pitkä

Täällä sitä ollaan! Edelleen yhtenä kappaleena, jättiläismasun kanssa!! En edes meinaa yltää kirjottamaan tän läppärin kanssa, joten älkää ihmetelkö jos kirjotusvirheitä vielä löytyy vaikka yritän kyllä oikolukea tätä tekstiä koko ajan parhaani mukaan ja korjailla puutteet!! :DD Ääh en tiiä ees yhtään mitä tähän nyt kirjottaisin.

Oon ollu kotona jo ikuisuuden... Heinäkuun puolesta välistä asti. Sen ei tosiaankaan pitäny mennä ihan niin. Oisin halunnu tehä töitä niin pitkään kun vaan mahollista, mutta en yksinkertasesti jaksanu ja kyenny. Yks päivä siellä ja toinen päivä tuolla oli se tahti mitä oisin jaksanu, mut se on vähän hankalaa meiän maailmassa. Tarvin suurinpiirtein joka toisen päivän vapaaks, että jaksoin taas painaa seuraavan, vaikkei ees ollu mikään kiireaika... Tehtiin sitten yhteinen päätös työnantajan kanssa, että mun on aika jäädä pois, vaikka se oli varmaan raskain juttu ikinä mulle. Noh silloin sain vielä kuitenkin kotona tehtyä kaikenlaista ja vähän kesälomareisuakin siinä käytiin ja kaikkea mukavaa mikä sitten vähän helpotti asiaa mun pienessä pääkopassa.

Viimeset kolme viikkoa onneks luojan kiitos Jesse on viimeinki ollu kesälomalla ja tietysti sitä myöden mun seurana kotona!! Vaikka välillä alkaa jo pieruhuumori kyllästyttää ja ärsyttää, mutta oisin kyl hajonnu tänne jo yksikseni!! :D <3 Jessen avulla ollaan viel saatu syksyn siivouksetki tehtyä ja verhot sun muut vaihettua mitä en ois tosiaankaan ite enää saanu ainakaa ilman et oisin telonu itteeni! Täydet pisteet siis Jesselle! <3

Neuvolakäyntejä meillä on nyt ollu tässä aikalailla koko raskauden aikana tosi tasaseen tahtiin suurinpiirtein kuukauden välein... Viimesimpinä viikkoina oisin kyllä toivonu et ois jo ollu enemmän. Viime viikolla piti olla lääkäri, mutta joku kamala flunssa-aalto kaato ilmeisesti melkeen koko Mäntsälän petiin ja niin ollen meiän lääkärikin sit siirty tälle viikolle. Reilut 2 viikkoahan tässä on enää laskettuun aikaan ja ei meillä nyt niin hirveesti mitään asiaa oo yleisesti sielä neuvolassa ollu, mut haluaisin vaan koko ajan enemmän ja enemmän tietää koko ajan mitä vauvalle kuuluu ja miten sielä menee. Kovasti se liikkuu, joten sinällään ei pitäis ainakaan mitään harmia olla.

Viimeset pari viikkoa on kyllä ollu ittensä kanssa semmosta vääntöä et en ois ees uskonu semmosta tulevan. Yht äkkiä vaivuin johonkin epätoivoon ja viime viikko menikin täysin rypiessä ja itkiessä, nyt jo onneks vähän luottavaisemmin mielin taas! Onneks huomenna vihdoin päästään neuvolaan avautumaan huolista! Alkaa olemaan kyllä oikeesti tää odottava aika aika pitkä! En paljon enää saa itteeni tästä sohvalta liikkeelle ja kaikki liikkuminen yleensäki sattuu vaan kaikkialle. Pikkuhommia ristiäisten eteen ja semmosta kaikkee hömppää yrittäny vähän ajakuluks väsäillä. Vielä ku sais kelasta korjatun päätöksen äitiys- ja vanhenpainpäivärahoista ni sais mieli levätä rauhassa!

Huh jopa tuli kilometriteksti mut jos joku kuitenkin jaksais lukasta sen loppuun asti!

-Tiia ja masuasukki-

Baby is coming!

Jopas nyt jotakin! Edellisestä kirjotuksesta on vierähtäny aika roimasti aikaa ja kaikennäköstä on tapahtunu tässä välissä! Töitäki on kyl tehty niin ite ku Jesseki niin paljon et tääki on ollu täs monta kertaa jo auki, mut sit on vaan ollu niin väsy et ei oo jaksanu alkaa miettiä mitä tähän vuodattais ja varmaa sen takia täs on mennyk niin kauheesti aikaa ku viikot vaan vierii eikä mitään tunnu saavan aikaseks! Ite oon viettäny jo kaikki kesälomanikin, mut ne meni ihan hujauksessa ohi ja sit huomasin et noh empä taaskaan oo kirjotellu enkä tehny mitään! :DD Viimiset ikkunatki on pesemättä ku ei vaa saa aikaseks ja oon jo muita hommia ulkoistanu muillekin :D Noh uutta joulua kohti mennään taas!

Ennen uutta joulua meillä tapahtuu kuitenkin vielä suuria niin suuria asioita et ei ees osaa kuvitellakaan!! Tammikuun lopussa saatiin tietää, että lokakuussa meiän perhe lisääntyy yhellä pienellä ihmeellä. Olihan se aluks ehkä vähän shokki etenki isille, mutta nyt alkaa olemaan jo aika odottavaisin mielin, että kumpa se jo olis täällä ja tulis jo. Maaliskuun viimisen päivän nähtiin terve lapsi ensimmäistä kertaa ultrassa ja saatiin alkaa huutaa koko maaimalle sitä uutista :D Toukokuun lopussa vielä varmistu, että ukki saa seuraajakseen pojan, josta on kyllä kaikki ollu ihan ilosia. Vaikka tänä vuonna ei tyttöjä taida oikein syntyäkään ja ois mun mielestä ihan kiva olla ollut sääntöön se poikkeus. :D

♥

Kaiken kiireen ja uupumuksen keskellä ja lisäks on kuitenkin saatu tehtyä pojalle kotia. Oma huone alkaa olemaan valmis ja muutamia pikkusia juttuja enää tarvii hankkia, mutta suurin osa alkaa kyllä olemaan jo plakkarissa! Tavaratkin on järjestelty niin, että pojan huoneessa ei oo enää paljon ylimäärästä tavaraa mikä ei varsinaisesti sinne kuulu, eli hänellä on ihanihan oikeesti oma huone eikä mikään "romuhuone" mikä se nyt tavallaan aiemmin oli... Jotenkin niin rakastan tätä et saan hömpöttää kaikkee luvan kanssa, mut onhan se nyt oikeesti pelottavaakin, että joku uus elämä kasvaa sun sisällä ja sit se kasvaa meiän kanssa meiän toivottavasti loppuelämän ja pidempäänkin!! Niin sitä vertaa vaan vielä näihin jo kasvatettuihin karvaisiin olentoihin, vaikka sehän nyt on täysin eri ja uus asia meille kaikille! Toivon vaan et tää koirakarvakuono ottaa pikkusen hyvin vastaan ilman mitään kommelluksia. Rontissa nyt ei mitään ongelmaa pitäis olla kunhan herra vaan ei mee koko aikaa vauvan päälle nukkumaan niinkun minun päälle :D

6 seuraavaa viikkoa pitäis vielä jaksaa tehä töitä että sit saa jäädä mammaileen kunnolla! Torstaina meillä oli tasan 3 kuukautta laskettuun aikaan jäljellä. Toisaalta tuntuu vielä pitkältä ajalta, mutta ku tietää miten nopeesti nää viikot on menny tähänki asti ja vaan vilisee eteenpäin niin luulisin et se aika alkaa olee jo ihan tossa oven takana hyvinkin äkkiä ennen ku huomaakaan!

En ees muista mitä muuta meillä sen kummemmin on ees tapahtunu. Höpö-kisu jouduttiin toukokuussa lopettamaan diabeteksen takia, joka kyllä kovisteli meitä Jessen kanssa... Se oli kuitenkin meiän ensimmäinen karvalapsi, eikä sen nyt ihan noin ajoissa pitäny lähtee meiän joukosta. ;( epäonnen lapsonen ♥

Kukkapenkissä meillä kasvaa komeesti niin mansikat, perunat, porkkanat kun herneetkin ja amppeleista toivottavasti tulee ite alusta asti kasvatettuja kirsikkatomaatteja edes yksi!! :D Musta on niin ihanaa kun on kesä ja kärpäset ja lämmin ja valosaa ja kaikkea! Rakastan edelleen kesää niin paljon et en voi muuta kuvitellakaan, nää menee vaan aina niin liian nopeesti!

Rv 27+1 ♥

Jatkossa yritän taas ryhdistäytyä ja kirjotella tänne meiän kuulumisia useemmin, etenkin sit ku poitsu on täällä ♥ Ehkä mammalomalla voisin yrittää tehä postauksen ainaki raskauajasta ja sen kommelluksista, jos niitä nyt tässä vielä tulee :D ehkä siis! :D

Loppuun vielä kuva meiän 13kk linssiludesta ♥

Laturi

Jjjeeeee sain eilen Jesseltä kolmenvuoden kihloissa olemisen kunniaks lahjapaketin, mistä paljastui mun oman tietokoneen uusi latausjohto!! ♥ Tänään sitten kun tietsikka oli kunnolla latautunut ja yhteiset kainalohetket eiliseltä pidetty sekä työt tehty niin kävin heti tän bloggerin kimppuun! Nyt oon taas enemmän ku tyytyväinen tohon ulkoasuun! :) Vihdoin ja viimein sain sen uudisteltua, tolla älykännykällä kun tuntuu olevan tää bloggailu vielä aika epä-älykästä... Jospa joskus vielä silläki onnistuis tämmöset reparoinnit, mutta nyt tää on hyvä ja saa taas hetken aikaa ollakin! ;)

Koko viikonloppu on tehty niin ahkerasti töitä kun mahollista. Harmikseen vaan saa todeta että aika kuollutta siellä töissä nyt kuitenkin oli. Noh myinhän tänään sentään ensimmäisen joululahjaboxin tälle vuodelle!! ;D Nyt saaki sit taas kotoilla pari päivää, johan sitä viikon melkee ehti siel töissä ollaki ;D Nää vapaat on parhaita! Toivois vaan et osuis välillä viikonlopulleki et pääsis käymää mökillä pyörähtää ;s Tuntuu olevan niiiiiiin pitkä aika edelliskerrasta joka tais olla kesälomalla... ;o No siitä on jo oikeesti pitkä aika! Hui. Tunnit, viikot ja kuukaudet vaan vilisee silmissä! ;D

Jouluun on enää reilu viikko. Toisaalta ihanaa, mut toisaalta oon ihan ymmälläni edelleen, kun ei voidakaan tehdä kaikkea samalla kaavalla kun aiemmin... Vuodet muuttuu, mut ei kaiken tarvis tapahtua kerralla!! Noh ehkä se menee siitä sitten omalla painollaa ja pärjätään. Luulisin! Sitä odotellessa ;)

Nyt nukkumaan että saa kaikennäköstä hömppää aikaseks taas vapaillaan! :)

-Tiia-

Joulun tuoksu

🎶 Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy. 🎶

 🎶 Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä, huisketta, sallaisuuskuisketta, siinäkö joulu on? 🎶

🎶 Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois, ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kun itse taivahan kansi sois. 🎶

 Asiat on entisellään, jalka alkaa viikon sairasloman jälkeen polven nivelen kierukan venähdyksestä selviämään, äiti ja iskä ja sisko on saatu muutettua uuteen kivaan kämppään kylille ja eläimet ne jaksaa raastaa mun pientä mieltä! Onneks se joulu on tuloillaan ja ens viikon ku jaksaa täysillä painaa töitä ni sitte alkaa vähän lepsummat viikot! Rakastan niin tätä tunnelmaa! ♡

 -Tiia-

Lilo 6kk (1.12.15) ♡

Päivitystä

Tulin tähän kirjoittaakseni jotain kuulumisia teille uteliaille jotka tahtoo tietää tai ainakin lukee aikansa kuluksi mitä meille kuuluu, mutta möllötän tätä valkosta ruutua ihan tyhjäpäänä enkä yhtään tiedä mitä tähän laittaisin ylös. Noh ehkä se tästä!

Koiran riiviö on natustanu mun tietokoneen johdon poikki jo kauan aikaa sitten ja semmonen uus on yllättävän kiven alla ja maksaakin ihan tajuttomasti joten semmosta uutta ei oo vielä tullu ja sen takia on täälläki ollu vähän hiljasempaa koska vihaan kirjottaa näitä postauksia puhelimellä koska tää ei vaan toimi niinku tahtoisin! ;D ehkä jos vaikka jouluksi uus piuha? ;D

Ainiin se koira. Lilo on kasvanu ihan hurjan isoksi tytöksi jo, onhan meillä ikääkin kertynyt jo 5 kuukautta plakkariin! Kohta juhlitaan jo puoli vuotista elämän kaarta meiän pikku pötkylällä! ;D hampaatkin on vaihtunu hyvää vauhtia ja viimeks tänään lähti taas yks poskihammas irti että tulee uudet hianot ja isot ja karrrrmivat ison koiran rautahampaat tilalle!! ;) ❤ valjaiden kanssa viimeinkin osataan jo lenkkeillä ja kissoja jaksetaan retuuttaa edelleen samaan vanhaan tapaan! ;) kyllä siitä vielä hyvä koira ehkä joskus tulee. ;) ❤

Muuten meiän elämä on aikalailla samaa tasapaksua itseään niinkun aina ennenkin ja ollaan onnellisia siitä mitä meillä on ja toisistamme! ❤

Työt vähän vaivaa edelleen, vaikkakin tossa välissä tuntu jopa ehkä vähän paremmalta ajanjaksolta mutta vanhan sanonnan mukaan se taisi olla taas vaan tyyntä murskyn edellä! Ehkä vielä joskus sieläkin asiat kääntyy parhain päin ja kaikki on onnellisia. Ainaki toivottavasti!! ;)

Huomenna kutsuu iltavuoro ja tänään on yksinäinen yö kun toi parempi puolisko on töissä, joten nyt kuorsaillaan kunnolla!!

Joulua odotellessa ❤

-Tiia-

Autumn

Aurinko paistaa, linnut laulaa, sormia vähän kiristää pikku pakkanen ja hengitys höyryää. Syksy on saapunut pienee kyläämme. Joka paikassa kauheesti lehtiä ja aamuisin saa pelätä kun lähtee kesätassuilla töihin ettei liukastele mustalla jäällä pitkin pientareita. Mieli lepää.

Ja kun lepäiskin. Kuvitelmana ihanteellinen mut totuus se on kaikkee muuta. Mieli ei tosiaan lepää eikä pikku pakkanen tunnu sormissa sitten yhtään kivalta. Ahdistaa oikeestaan vähän. Vanha ystävyys on kadonnut kesän kanssa samalla vauhdilla ilmeisesti ja se raastaa osaksi mieltä. Toisinaan kuitenkin muut vanhat ystävyydet jaksaa yllättää olemassaolollaan, joka taasen tuntuu niin lämpimältä ja ihanalta! :)

Kuitenkin tuntuu etten ole kellekään oikein mitään ja roikun vaan muiden mukana, koska asiat nyt vaan toimii niin.

Miksi aikuisten elämä on niin tyhmää. Miksi rahaa on aina liian vähän. Ja miksi kukaan ei kelpaa kenellekään. Kysymyksia kysymysten perään.

Onneksi kotona on rakastava syli. ♡

J❤

En voinut koskaa uskoa että näin paljon voi rakastaa.
Ja että mulle suotais parhaat kortit joskus pakasta.
Sä ja sun rakkaus on mulle paras asia.
Jos saan pitää molemmat et enää muuta tarviskaan.
Sydämeni joka ainoo lyönti on sun oma.
Kaikki hetkemme on yhteisii eikä ne saa kadota.
Vaan ne muistetaan yhdessä viel ku ollaan vanhoja.
Silloinki viel kuiskaan korvaas "Oot mun ainoa".