Onnellinen olo ja mieli, mut kuitenki ahdistaa. Onnellisuus tulee aivan toisenlaisita jutuista, kun sitten tuo jälkimmäinen eli ahdistus. Pitäis osata olla niin monenlainen ja silti ei mitään samaan aikaan. Oot toiselle mieliks ja toiselle samaa aikaa harmiks. Kolmannelle ehkä siitä välistä, tai ainakin jotain sinne päin.
Vaikka sitä kuinka yrittää olla hyvä ja ostella kuita taivaalta ja näyttää eri tavoin välittävänsä, niin silti se on aina paskaa vaan niskassa. Musta ainakin tuntuu, että mitä enemmän yrittää vakuuttaa et oot tässä niin sitä enemmän saa huonoa oloa harteillensa ja on huono joka asiassa. Se on sitä kai, kun mikään ei vaan riitä. Ja seuraavassa käänteessä huomaa olevansa taas yksin mutkassa, josta pitäis päättää mihin suuntaan menee.
Mun pää pakertaa taas miljoonia asioita ja palasia kohdilleen samaan aikaan ja ei vaan pysty käsittelemään niitä kaikkia. Tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki ahdistaa ja turhauttaa. Mistään ei tuu mitään ja kaikkea pitäis silti olla. Miks ihmiset ei vois vaan olla onnellisia siitä että joku kuuntelee. Miks kaikkeen pieneen pitää aina takertua niin kovasti, että ei voi käsittää muuta.
Tällä hetkellä oon vaan kasa paskaa ja huomenna saatan olla timantteja. Kukapa sen tietäisi.
- - - - -
Onneks ulkoisesti ja näin muuten perheen sisällä menee onnellisesti. Huomenna ois sit ilmeisesti tehtävä kauppakirjat, jotta meistä tulee Jessen kanssa virallisesti OMAN asunnon omistajia. Aivan törkeen mahtavaa!! En ois koskaan uskonu tän päivän tulevan mun eteen ;D Mut siis häpihäpi ees jostain asiasta on oltava!
Siitä se ressi sit vast alkaakin ku pitäis alkaa pakkailee tavaroita... Onneks on kuukaus aikaa, vaikka aika tosi nopeestihan se menee kuitenkin! Huh josko se siitä helpottais sitte taas. Kohta kun on se kesä ja kärpäsetkin! ♥
En tiiä saako tästä tekstistä kukaan mitään selvää kun tuli vaan kirjoteltua kaikkea mitä päästänsä ulos tulee mutta toivottavasti joku ees tajuaa jotain! ;D
-Tiia-
