Laturi

Jjjeeeee sain eilen Jesseltä kolmenvuoden kihloissa olemisen kunniaks lahjapaketin, mistä paljastui mun oman tietokoneen uusi latausjohto!! ♥ Tänään sitten kun tietsikka oli kunnolla latautunut ja yhteiset kainalohetket eiliseltä pidetty sekä työt tehty niin kävin heti tän bloggerin kimppuun! Nyt oon taas enemmän ku tyytyväinen tohon ulkoasuun! :) Vihdoin ja viimein sain sen uudisteltua, tolla älykännykällä kun tuntuu olevan tää bloggailu vielä aika epä-älykästä... Jospa joskus vielä silläki onnistuis tämmöset reparoinnit, mutta nyt tää on hyvä ja saa taas hetken aikaa ollakin! ;)

Koko viikonloppu on tehty niin ahkerasti töitä kun mahollista. Harmikseen vaan saa todeta että aika kuollutta siellä töissä nyt kuitenkin oli. Noh myinhän tänään sentään ensimmäisen joululahjaboxin tälle vuodelle!! ;D Nyt saaki sit taas kotoilla pari päivää, johan sitä viikon melkee ehti siel töissä ollaki ;D Nää vapaat on parhaita! Toivois vaan et osuis välillä viikonlopulleki et pääsis käymää mökillä pyörähtää ;s Tuntuu olevan niiiiiiin pitkä aika edelliskerrasta joka tais olla kesälomalla... ;o No siitä on jo oikeesti pitkä aika! Hui. Tunnit, viikot ja kuukaudet vaan vilisee silmissä! ;D

Jouluun on enää reilu viikko. Toisaalta ihanaa, mut toisaalta oon ihan ymmälläni edelleen, kun ei voidakaan tehdä kaikkea samalla kaavalla kun aiemmin... Vuodet muuttuu, mut ei kaiken tarvis tapahtua kerralla!! Noh ehkä se menee siitä sitten omalla painollaa ja pärjätään. Luulisin! Sitä odotellessa ;)

Nyt nukkumaan että saa kaikennäköstä hömppää aikaseks taas vapaillaan! :)

-Tiia-

Joulun tuoksu

🎶 Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy. 🎶

 🎶 Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä, huisketta, sallaisuuskuisketta, siinäkö joulu on? 🎶

🎶 Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois, ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kun itse taivahan kansi sois. 🎶

 Asiat on entisellään, jalka alkaa viikon sairasloman jälkeen polven nivelen kierukan venähdyksestä selviämään, äiti ja iskä ja sisko on saatu muutettua uuteen kivaan kämppään kylille ja eläimet ne jaksaa raastaa mun pientä mieltä! Onneks se joulu on tuloillaan ja ens viikon ku jaksaa täysillä painaa töitä ni sitte alkaa vähän lepsummat viikot! Rakastan niin tätä tunnelmaa! ♡

 -Tiia-

Lilo 6kk (1.12.15) ♡

Päivitystä

Tulin tähän kirjoittaakseni jotain kuulumisia teille uteliaille jotka tahtoo tietää tai ainakin lukee aikansa kuluksi mitä meille kuuluu, mutta möllötän tätä valkosta ruutua ihan tyhjäpäänä enkä yhtään tiedä mitä tähän laittaisin ylös. Noh ehkä se tästä!

Koiran riiviö on natustanu mun tietokoneen johdon poikki jo kauan aikaa sitten ja semmonen uus on yllättävän kiven alla ja maksaakin ihan tajuttomasti joten semmosta uutta ei oo vielä tullu ja sen takia on täälläki ollu vähän hiljasempaa koska vihaan kirjottaa näitä postauksia puhelimellä koska tää ei vaan toimi niinku tahtoisin! ;D ehkä jos vaikka jouluksi uus piuha? ;D

Ainiin se koira. Lilo on kasvanu ihan hurjan isoksi tytöksi jo, onhan meillä ikääkin kertynyt jo 5 kuukautta plakkariin! Kohta juhlitaan jo puoli vuotista elämän kaarta meiän pikku pötkylällä! ;D hampaatkin on vaihtunu hyvää vauhtia ja viimeks tänään lähti taas yks poskihammas irti että tulee uudet hianot ja isot ja karrrrmivat ison koiran rautahampaat tilalle!! ;) ❤ valjaiden kanssa viimeinkin osataan jo lenkkeillä ja kissoja jaksetaan retuuttaa edelleen samaan vanhaan tapaan! ;) kyllä siitä vielä hyvä koira ehkä joskus tulee. ;) ❤

Muuten meiän elämä on aikalailla samaa tasapaksua itseään niinkun aina ennenkin ja ollaan onnellisia siitä mitä meillä on ja toisistamme! ❤

Työt vähän vaivaa edelleen, vaikkakin tossa välissä tuntu jopa ehkä vähän paremmalta ajanjaksolta mutta vanhan sanonnan mukaan se taisi olla taas vaan tyyntä murskyn edellä! Ehkä vielä joskus sieläkin asiat kääntyy parhain päin ja kaikki on onnellisia. Ainaki toivottavasti!! ;)

Huomenna kutsuu iltavuoro ja tänään on yksinäinen yö kun toi parempi puolisko on töissä, joten nyt kuorsaillaan kunnolla!!

Joulua odotellessa ❤

-Tiia-

Autumn

Aurinko paistaa, linnut laulaa, sormia vähän kiristää pikku pakkanen ja hengitys höyryää. Syksy on saapunut pienee kyläämme. Joka paikassa kauheesti lehtiä ja aamuisin saa pelätä kun lähtee kesätassuilla töihin ettei liukastele mustalla jäällä pitkin pientareita. Mieli lepää.

Ja kun lepäiskin. Kuvitelmana ihanteellinen mut totuus se on kaikkee muuta. Mieli ei tosiaan lepää eikä pikku pakkanen tunnu sormissa sitten yhtään kivalta. Ahdistaa oikeestaan vähän. Vanha ystävyys on kadonnut kesän kanssa samalla vauhdilla ilmeisesti ja se raastaa osaksi mieltä. Toisinaan kuitenkin muut vanhat ystävyydet jaksaa yllättää olemassaolollaan, joka taasen tuntuu niin lämpimältä ja ihanalta! :)

Kuitenkin tuntuu etten ole kellekään oikein mitään ja roikun vaan muiden mukana, koska asiat nyt vaan toimii niin.

Miksi aikuisten elämä on niin tyhmää. Miksi rahaa on aina liian vähän. Ja miksi kukaan ei kelpaa kenellekään. Kysymyksia kysymysten perään.

Onneksi kotona on rakastava syli. ♡

J❤

En voinut koskaa uskoa että näin paljon voi rakastaa.
Ja että mulle suotais parhaat kortit joskus pakasta.
Sä ja sun rakkaus on mulle paras asia.
Jos saan pitää molemmat et enää muuta tarviskaan.
Sydämeni joka ainoo lyönti on sun oma.
Kaikki hetkemme on yhteisii eikä ne saa kadota.
Vaan ne muistetaan yhdessä viel ku ollaan vanhoja.
Silloinki viel kuiskaan korvaas "Oot mun ainoa".

Wtf

Pari vapaata takana, melkein pari viikkoa töitä edessä yhden puolikkaan vapaapäivän kanssa. Pelottaa. Mutta miksi. Eihän nyt töitä pitäis kenenkään pelätä. Etenkään tämmösiä "vaarattomia" töitä missä ei oo kuitenkaan mitään tapahtunut.

Liekö syksystä johtuvaa vai jostain muusta, mutta ilmapiirissä vaanii omituisia vivahteita. Äkkiä se murtuu. Äkkiä se myös muuttuu iloksi. Äkkiä sitä pelästyy. Äkkiä sille leppyy. Äkkiä se on jo unohdettu vaikka äkkiä se jää myös vaivaamaan mieltä pitemmiksi ajoiksi.

Kaikki aina sanoo että ei saa jäädä miettimään. Pitää sen antaa mennä. Mutta milloin tulee stoppi? Se kun reuna tulee vastaan. Tai korkea muuri jonka yli et pääse ja sitä ei pysty kiertämään. Kuka sen määrittää milloin saa luvan riittää? Pitääkö asioiden karata käsistä, mennä liian pitkälle?

Ahdistaa. Ja en tiedä olenko se vain minä jota ahdistaa. Ainakin tiedän että muutkin on huomannut moisen asian, mutta onko se muille niin vakavaa? Olenko aivan tyhmä, umpiurpo? Ken tietää.

Smile and you'll be happy.

-T-

Bout You

Sä sanot elämä on turhaa

Alat miettii itsemurhaa

Jossei kipu kohta hellitä

Ja mä aina täytyn huolella

Etkä koskaan selitä

Kun sä väität etten oo sun puolella

Sanot vaan "pitäishän sun tietää"

Et haluu kertoo mikä sua painaa

Ja ehkä tiedän tarpeeksi

Sinä tunnet paremmin

Ehkä enemmä

Mutten ole varma

Että tämä käsitän

Sinun elämän

Sä vastaat joko "niin varmaan"

Enkä tiedä siitä

Tai että "se ei riitä"

Ja kun mä kysyn miten voin sua auttaa

Sä et koskaan edes vastaa

Vai vähän vähemmän

Kannattaako kysyä mikä sua vaivaa

Kun tuntuu ettet voi mua sietää

Rakastanko tarpeeksi

Hetken ehdin luulla

Että tarpeeks yritän

Sä rakastat mua paremmin

Selvästi enemmän

Ja sä sanot etten riitä

Kyllä minä ymmärrän

Mistä kiikastaa

En tajuu ollenkaan

Voitaisko me vaan

Jatkaa onnellisina taas

Vai onks sun pakko kertaalleen

Vielä selostaa

Mikä kaikki suhteessamme

Sua niin vituttaa

Tähtäätkö sä mihinkään

Vai uhkaileto vaan

Onko sulla aikomusta

Lähtee kuitenkaan

Sinä sen tiedät

Ehkä tiedän tarpeeksi

Ehkä vähemmän

Mutta olen varma

Että tämän käsitän

Sinä tunnet paremmin

Sinun elämän

Mutten usko vaikka sanot

Että sinut menetän

Rakastat mua paremmin

Muttet huomaa kun mä lähden

Ja sä minut menetät

Kesäkatsaus

Noniin. Piti oikeen itekkin käydä lukemassa edellisiä tekstejä, että tietää mistä kertoa nyt! ;D Edellisestä kerrasta on kulunu tovi ja välissä on tapahtunu satamiljoonaa asiaa enkä varmasti ees muista läheskään kaikkia ;D

Noh ainakin varmasti suurimpana asiana meidän perheeseen on tullut uus jäsen. Pieni Lilo aka Helaketun Black Rose corgityttönen. Eli siis koiranpentu! Wou en ois ees uskonu sen päivän koittavan ja rakastun tähän pötkylää vaa päivä päivält enemmän! Vaikka osaa se olla kyllä niin jumalattoman rasittavakin ;D Isot korva, useimmiten vaan koristeena ainaki tottelevaisuuden perusteella! ;D

Lilo on tänään tasan 12 viikkoa vanha ja ollut meillä tasan neljä viikkoa. Tänään käytiin ensimmäisessä rokotuksessakin niin reippaana ja perustarkastuksessakin kaikki oli aivan kunnossa! :) ♥ Sisäsiistejä ollaan jo melkein, mutta välillä asiat vähän unohtuu. Kyllä ne vielä opitaan! :) Tempperamenttia tytöltä löytyy, niinkuin eläinlääkärikin huomasi. Kaikelle pitää öristä, murista , haukkua ja vikistä, ihan yksinäänkin jos kukaan ei huomioi ;D Hassu koirakoiranen ♥

Me vietettiin tossa viime ja edellisviikko lomaakin. Justiinsa ne ihanat hellekelit, aurinkoiset päivät! ♥ kyllä se mulle vaan kelpas ;D Eka viikko vierähti mökkeillessä ja loppuaika oltiinkin sit ihan vaan kotosalla. Ton uuden lapsosen kanssa kun oli vähän opettelemista, niin eipä siitä mihkään reissuille lähetty! ;D Vaikka meni se noinkin. Aina liian nopeesti! Toisaalta oli ihan sika ihanaa olla vaan kotona!! Koko perheenä! ♥ Loman aikana meille tuli kolme vuotta yhdessäkin täyteen Jessen kanssa, että rakastan sitä miestä! ♥

Pidettiin viikonloppuna onnettomat tupaantulijaisetkin... Kutsuttiin ties vaikka ja ketä mut kukaa ei tullu, muuta ku perusporukka. Vähän harmitti, mutta siinäpä sen näkee et turhaa panostaa niin paljon turhan takia! Kahvitella voi muutenkin! ;)

Ainii alotettii Jessen kans dieetti loman jälkee eli eilen! ;D saas nähä miten käy, onko mitään hyötyy vai turhaa sekin! Kolmisen viikkoo pitäis popsii kanaa ja kanaa ja kanaa! ;D Ainii ja vihanneksia!;p

Oiskohan tässä nyt suunnilleen suurimmat kuulumiset !? ;D  helppoohan tää on ku heinän teko kirjotella tämmössii ku yks pieni koiravauva huomionkipeydessään pomppii ja puree ja vääntää ja kiehnää ympärillä ;D ♥

-Tiia-

Koska me ei olla enää me

Me elettiin vuotta 2008. Se elokuinen päivä jonka numeroa tai viikonpäivää en edes muista. Siitä asti ollaan tunnettu. Ensin vähän vähemmän, sitten aika todella paljon enemmän, nyt taas... Tuntuu kun oltaisiin siinä elokuisessa päivässä, ryhmäytymässä seitsemännellä luokalla liikuntasalissa täysin vieraiden ihmisten joukossa. En tunne sua enää. Ei olla enää me.

Nyt on vaan sinä.
Ja nyt on vaan minä.

Tiedettii toistemme jutut perin pohjin. Aina. Ei tarvinut miettiä mitä toinen ajatteli kun sen näki jo kaukaa. Ei tarvinut miettiä huomaako joku muu, ei huomannut, tai ainakaan tajunnut.

Sulla on aina ollut omat haaveet. Ja omat vaikeudet... Ja niistä ei oo koskaan päästy pois eikä paljon etenemäänkään. Musta tuntuu että edelleen eletään sitä samaa ysiluokkalaisten päivää jolloin tulit pyytämään mut sun kanssa terveydenhoitajalle, koska tiesinhän kaikkea mitä et uskaltanut itse yksinäsi kertoa ja kaipasit apua. Nyt avun kaipuu on vain muuttunut. Siitä piikitellään. Siitä valitetaan. Siitä muistutellaan syyttävästi. Ei se oo enää avunpyyntöä. Se on jotain aivan muuta.

Mullakin on edelleen omat toiveet ja haaveet. Niistä muutamia on jo toteutunut ja tunnen eläväni ja olevani onnellisen ja hyvän tukevan pohjan päällä. Vaikka elämäni onkin vielä hyvinkin edessä ja sinunkin, niin pelkään joka sekuntti että sun on jo eletty. Ettei sulla ole enää mitään edessä, kaikki vaan takana. Ja olen vihanen. Ilkeä. Epäkiitollinen siitä kaikesta jota olen sulta saanut. Koska tunnen että ei mun kuulu olla siitä kiitollinen, koska ei sunkaan elämä paremmaksi ole mun ansioista muuttunut. Ehkä huonommaksi.

Mutta miksi!? Sitä en tosiaan tiedä.

Olen niin onnellinen paskiainen sinulle että hävettää. Mutta koska en halua esittää muuta. En halua olla onneton, koska sä olet. Haluaisin olla esimerkki. Että hyvääkin on. Mutta et nää sitä koskaan niin. Näät vaan kaiken tasaisen harmaana, etkä välitä siitä kuinka jollain tässä maailmassa voi olla hyväkin olla. Mua ei kiinnosta politiikka eikä muutkaan isot asiat, saat hoitaa sen puolen aivan itseksesi. Mua myös häiritsee onnettomat asiat, koska ei mun elämässä ole isoja vääryyksiä. Jos tukka ei värjäänny tai sukat on keskellä lattiaa niin mulle se on sama asia kun sulle se että sun puol elämää haluama heppa ei nyt pääsekään sun luo. Mutta niin se vaan menee. Ihmisillä on eri arvot. Ja sille ei voi mitään.

Voisin kihistä kiukustani ja haukkua sut pataluhaksi mutta en halua. Se on turhaa. Koska niin sä sanoisit mustakin. Sen takia että en nää sua enää niin usein. Ja miksikö en?

Koska me ei olla enää me.

Ylläripylläri

Uuh eilen tuli semmonen tarves töissä ku oli oikeen tylsää et tänään on pakko ostaa jollekki lahja. Joku muukin varmasti tietää sen tunteen ku tulee semmonen et nyt haluun ostaa lahjan!
Noh kävin pienen muistelon hakemassa Cittarin suklaa- ja pehmoleluosastolta Jesse rakkaalleni ja painuin kotiin. Noh ite ku pääsin jo kaheksalta ja sit olin joskus yheksän maissa kotona ku kävin vielä äitillä ja iskällä nopeesti pyörähtämässä ja siitähän se ajatus taas sitten karkas!

Sateinen ja pimee ilta vei mut kynttilälaatikon luokse ja samalla tajusin jo kaivavani kynttiläkippoja vähän lisää taas esille tuolta Partyliten jemmastani! ;D Meiltä jäi silloin remontissa vanhan wc-kaapin peiliovet tohon lojumaan jos joku joskus tekis niistä jotain kivaa niin eikös siitä tullukki niiiin ihanan nätti ku laitoin kirkkaat jalalliset Partyliten Kauniit Linjat -kupit siihen ja tuikkuja seuraksi. Aah rakastuin taas niiiiiin noihin kynttilöihin!

Noh jos on kynttilät ni miks en ois sit tehny koko kattauksen. Kävin pöllimässä vähän penkistä oman maan kukkasia ja levitin vihdoin ja viimein pöytäliinankin pöydälle! Samaan syssyyn sit lautaset ja taitellut servetit laseihin! Vaikka keitin vaan edellispäiväsen keiton lämpimäks niin oli silti ihan luksusta syödä kynttilöiden valossa ku toinen tuli töistä ja sai sen kaupasta ostamani pienen paketinkin! :)

Näitä ku sais välillä itekki ni oishan se ihan kiva mut kyl rakastan kyhäilläki tämmössii ylläreitä ♥

-Tiia-

Happy weekend

Yhden työpäivän jälkeen taas vapaapäivän viettelyä ja pakko päivitellä vähän viikonloppukuulumisia! Jessekin tulee vasta parin tunnin päästä aamuvuorosta ja sit vasta alkaa taas hälinä ku pitäis joka paikassa käydä niin rauhaisaa vielä tässä kirjoitella! Vapaapäivinä kun pitäis aina näin viikolla saada kaikki asiat hoideltua ku muut päivät menee niin töissä et ei ehdi ku kotona käydä syömässä ja nukkumassa! ;D

Mutta asiaan mistä tulin kirjottelemaankin! Siis viikonloppu meni kyllä niin mukavasti!
Perjantaina heti viikonlopun alkamisen kunniaks kävin mummolla ja vaarilla leikkaa niiden hiukset ja ne oli taas niin vekkulilla tuulella et ohhoh ;D Aina välillä niillä on niitä parempia päiviä ja se on niin ihanaa osua niille sinä päivänä ;D vaikka ainahan ne on niin ihania mut silloin ku niillä on oikee vekkulipäivä ni ne on niin hassuja ♥ ;D Noh se siitä ja hain Kiian ku se oli tullu meille sillä aikaa ja käytii hakee iiiiiso kasa ruokaa kaupasta et viikonlopuks ja vähä seuraavilleki päiville riittäis! :) Illalla paistettiin viel iltapalaks pienet burgerit grillillä ja möllötettiin telkkaa.

Lauantaina sit olikin ihan eri meininki. Ihana helle meitä vielä suosi ja olikin tosi lämmintä! Käytiin Kiian kanssa hakemassa vielä ulkomyynnistä mansikat ja herneet ja robbarista vähän paketointitarpeita! Tehtiin mansikkamarenkimössöä omnom ja sitten saatiinkin jo alkaa kattelee ribsejä grilliin. Ostettiin robbarista mökkipeli ja siinähän meillä kuluki oikein hyvin päivä ku useempi peli pelattiin päivän aikana! Sit keiteltiin perunoita ja tehtiin salaattia ribsien seuraks ja omnom taas ku oli niiiin hyviää! Ehittiin siinä illan aikana viel käydä saunassakin ja heitellä tikkaakin! ;)

Sunnuntaina aikasin aamulla oli lähtö Ähtäriä päin! Tehtiin mukava päivän reissu Ähtäriin ja eläinpuistoon! Nähtiin pikkusia eläimiä ja pikkusia poikaseläimiä ja isojakin eläimiä sinne väliin! Ilma oli kyllä aika paljon viileempää jo sunnuntaina vaikka hyvin me kyllä pärjättiin ilman pitkähihasia kun aurinko kuitenkin paisteli! Oli kyllä tosi kiva reissu nähdä vähän erilaisiakin maisemia kun aina vaan samoja! Siinäpä se autonpenkillä suurimmaks osaks kuiteskin meni sunnuntai. Illalla vielä käytiin viemässä iskälle synttärilahja, kun synttäripäivää vietteli ja sehän olikin ilonen juttu! ;) Onnea iskä vielä kerran ♥

Josko tässä ois nyt selvitys meidän mahtavasta viikonlopusta! Oli niin ihanaa vaa olla yhessä ja tehä kaikkia juttuja ilman et kaikki vaa ois istunu puhelimet kourassa jossain sohvalla kattoen telkkaria. ♥ Tästä päivästä taitaa tulla ennemminkin sellanen, koska toi taivaanukko on ilmeisesti päättänyt meitä kovinkin kovasti kastella... ;( Vaikka toisaalta ihan hyväkin että välillä taas sateleekin!

-Tiia-