Thinking of you

Miettiikö kukaan muu koskaan sitä minkälaiseksi sitä tulee kun aina vaan vanhemmaksi "kasvaa"? Tänää kun multa jäi kaupassa banaanit punnitsematta ja kassantäti siitä joutui sanomaan, niin sitä alkoi taas miettiä että minkälaiseksi sitä vanhemmiten oikeen tulee. 85 vuotiaalla isoisälläni kun todettiin syksyllä alkava alzheimer, niin tommosissa asioissa sitä alkaa miettimään, että kantaakohan sitä tässä itsekin. Samoiten sitä miettii että kantaako itse myös diabetesta, reumaa, astmaa ja muita tämmösiä sairauksia joita suvussa on enemmän ja vähemmän! Mua ainakin itse henkilökohtaisesti vähän pelottaa jopa, että mihin kaikkeen sitä voikaan sairastua ihan jo vain perintöpohjalta! Ne on niitä elämän pienia suuria kysymyksiä jotka joko tapahtuu todeksi tai sitten ei. Mutta niiden kanssa on elettävä kuitenkin.

Noh tämmönen asia postaus tällä kertaa. Välillä on kiva päästää omia pohdintoja vähän näin muillekin kuultavaks!

Loppuun tietysti vois vielä mainita, että stressaa myös se ihan kauheesti kun luulee olevansa kiltti ja mukava jollekin ja sit tuntuu et saakin vaan paskaa niskaansa. Miks ihmiset tekee semmosta? Ja mikä siinä onkin, että ihan sama mitä tekee niin se on aina toisen mielestä väärin!? Huoh ja anteeksi. Stressaa vain nimeltä mainitsemattomat ihmiset. Ja miks mun pitää aina kantaa kaikista kauheeta huolta. Niin kai se menee, että kun itsellä on asiat hyvin niin pitää alkaa stressaamaan muiden asioista.

Tämmösiä hassuja asioita sitä pienessä päässään ehtii päivisin miettimään. Onneksi tietää, että on ainakin joku joka rakastaakin ♡

-Tiia-

Jatkan, jaksan vaikka väkisin.

Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin.

Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.

Pusken täysii aina vaan.

Mun ei täydy vaan mä saan.

Lazyday

Pienenpieni kuvakatsaus tähän päivään ja iltaan :) Rauhallisissa vapaapäivän tunnelmissa hyvin syöneenä ja levänneenä! Kohta vielä saunaan rentoutumaan rakkaan kanssa ♥ Nää on näitä elämän pieniä iloja, muistakaahan ne ;)

-Tiia-

Sunday

Niin se on sunnuntai ilta taasen. Viikot menee niin ettei ehdi huomatakaan ja aina tajuut että et oo taaskaan vapaapäivänä ehtiny tehä mitään hyödyllistä! Onneks sentään on vielä niitä vapaapäiviä vaik ei niitä huomaakaan kunnes ne on jo ohi!

Ens viikolla meille pidetään joku palaveri töissä, saapa nähdä mitä tuleman pitää vai pitääkö ees mitään... Tottakai semmoset aina vähän jänskättää ja tuo pelottavuuden tunnetta. Mut toivottavasti ois jotain hyvää et ei pahaa! :)

Meillä on imlmeisesti asiat täällä kotonakin niin hyvin että alan jo tuittuilemaan aivan tyhmistä asioista. Eilen sain itseni kanssa riidan siitä aikaseks kuinka toinen saa muka aina nukkua pidempään kun minä ;D mun mielestä se oli maailman suurin asia mutta muut vaan nauroivat mulle, vaikkakin sain kyllä jo onneks vähän taustatukeakin tälle asialle enkä ollut aivan yksin ;D Noh kai se on kuitenki hyvä asia et ei tarvi sen kummemmista tapella vaik tuntuu se vähän hullulta ajatella et muut vaan nauraa sun ongelmille. Kai sitä sit vaan urpoontuu täysin pikkuhiljaa! ;o

Noh kuitenkin kotona on niin mahtavan rauhallinen ja kotoisa tunnelma kynttilöiden keskellä, sohvalla loikoillen että näin se kuluu loppuiltakin rakkauden täytteisesti ♡

Nauttikaahan toistenne seurasta ja tapelkaa mielummin hölmöistä asioista!

-Tiia-

Winter wonderland

Näin se on talvi kai vihdoin ja viimein tullut jäädäkseen. Ainakin huomiseen asti, ehkä ylihuomiseenkin. Aamulla ketuttaa lähteä ulos kaivamaan autoa lumen ja jään alta ja illalla ketuttaa tulla takasin ku auton on just saanu sulamaan. Mut niinhän se elämä tuppaa kulkemaan.

Oon ollu laiskaki. Pitäis saada tää persus tästä penkistä ylös tonne pihalle, Mut hei. Onhan se nyt paljon mukavampaa olla tässä sohvalla löhöömässä ku tuppautua ensin michelin ukoksi, jossa itsessään tulee jo hiki, ja sit lähtee viel silti jäädyttää sormia ja poskia tonne pihalle. Noh kyllä sen tosta vaa'asta sit kohta näkee, jos kyllä jo nytkin mutta kunhan ei nyt tästä enää repsahda enempää niin niin kauan on hyvä. Kun muistaa vähän kattoo mitä siihen lautaselle ja kuinka paljon pistää nii seki jo auttaa. Ja ei tää elämä ilman herkkuja etene, pitää nekin muistaa! Kyl tää tästä taas! ;) Kunhan kukaan muu ei pidä siitä huolta vaan mä pidän ihan ite!

Niin, niistä aamulähtemisistä ja ilta tulemisista jo mainitsinkin. Töitä se on paineltava. Onneks se on ihan kivaa ja aahh siitä saa rahaa, ihan oikeeta rahaa!! Rakastan mun työkavereita, työpaikkaa, työilmapiiriä ja kaikkee siellä, vaikka asiakkaat on välillä vähän pyllystä mutta niihinkin pitää vaan sopeutua, se kun on kuitenkin oma päätös olla ihmisten kanssa. Ja paras päätös mulle niin! On onni omistaa mahtavat työkaverit! ♥

Ja sitten vielä se kissa. Miten rasittavaa onkaan kun kissalla on kiima. Voisin sanoa että JNGNJKNEOBN <- näin rasittavaa! -.- ;D Ehkä sekin asia vielä joskus hoituu! :))

(tää on siis toinen kiltti kisumau joka ei ressaa turhista ;D ♥)

Nojoo ehkä tälle päivälle on nyt tarpeeks avauduttu! ;D Muthei maailma hymyilee jos hymyilet sille takasin! ;) ♥ Elämän pienet ilot ♥

-Kaikella rakkaudella Tiia-

Älä luovuta beibe, Ota kaikki mitä puuttuu beibe.

Maailma on sun, Maailma on sun, Kaikki tää kuuluu teille.

Sä voit muuttaa tulevaisuutta, Sä voit muuttaa historiaa.

Se voi olla sulle viel uutta, Onnee ei saa pistoolin kaa.

2015

Näin se aika on kulunu, mutta mä palasin ja kirjoittelen täällä taas! Syksy oli yhtä hyrskyn myrskyä ja niin tää kaikki blogihommailuki jäi tosi vähäselle. Aina välillä kävin vaan kattomassa, että taaskaan ei oo kukaan käyny kattomassa, joten ei kai se niin suuri menetys sit oo jos ei taaskaan jaksa alottaa kirjoittamista. Mutta näin se alkaa uusi vuosi,

Vuosi 2015. 

Sitä on uus vuosi alkanu ja ensimmäinen viikko jo vierähtäny. Mun osilta sohvanpohjalla mut toivottavasti muilla paremmin. Sain vihdoin itteeni niskasta kiinni näin pirteemmän sairaslomapäivän loppupuolella ja alotin vihdoin tän blogijutun taas uudelleen! En tiedä kuinka moni tätä on odotellu, mutta toivottavasti useempi ihminen!
Blogin ulkokuori tulee tässä lähiaikana muuttumaan, ei mitenkään hirveen radikaalisti, mutta jotain uutta pitää kuitenkin uudelle vuodelle saada.
 Kirjoitukset tulee olemaan varmasti hyvin pitkälti samanlaisia kuin aiemminkin, koska oonhan vähä huono mitään muuta kirjoittelemaan ja kaippa se niinkin joitain kiinnostaa. Sosiaalisen median käyttö tai lähinnä päivitteleminen kun on jääny vähän vähemmälle kanssa, niin jos sitten tätä kautta sais kertoiltua miten ne päivänsä milloinkin viettää.

Elämänkulusta nyt tähän alkuun heti sen verran, että periaatteessa vanhastaan ei oo mikään muuttunu, eli töitä tehden ja Jessen, Höpön ja Rontin kanssa elellen mä näitä päiviäni vietän, joten siihen tää blogikin tulee varmasti keskittymään. Haluisin saada ittestäni sen verran vielä näin uuden vuoden aikana kiinni, että kirjoittelisin vähän syvällisemmin mietteitäni tänne, mutta katotaan nyt miten tää lähtee taas tästä sujumaan.

Toivottavasti aiheutan tällä kirjottelemisellani ees jollekkin ees pienen sisäisen riemunkiljahduksen ja saan näin jonkun ees tätä lukemaan näinä leutoina talvipäivinä.

Kaikille oikein onnelista vuotta 2015, toivottavasti se on täällä blogin puolella ainakin ahkerampi kuin edellinen vuosi! ♥

-Tiia-