Odottavan aika on pitkä

Täällä sitä ollaan! Edelleen yhtenä kappaleena, jättiläismasun kanssa!! En edes meinaa yltää kirjottamaan tän läppärin kanssa, joten älkää ihmetelkö jos kirjotusvirheitä vielä löytyy vaikka yritän kyllä oikolukea tätä tekstiä koko ajan parhaani mukaan ja korjailla puutteet!! :DD Ääh en tiiä ees yhtään mitä tähän nyt kirjottaisin.

Oon ollu kotona jo ikuisuuden... Heinäkuun puolesta välistä asti. Sen ei tosiaankaan pitäny mennä ihan niin. Oisin halunnu tehä töitä niin pitkään kun vaan mahollista, mutta en yksinkertasesti jaksanu ja kyenny. Yks päivä siellä ja toinen päivä tuolla oli se tahti mitä oisin jaksanu, mut se on vähän hankalaa meiän maailmassa. Tarvin suurinpiirtein joka toisen päivän vapaaks, että jaksoin taas painaa seuraavan, vaikkei ees ollu mikään kiireaika... Tehtiin sitten yhteinen päätös työnantajan kanssa, että mun on aika jäädä pois, vaikka se oli varmaan raskain juttu ikinä mulle. Noh silloin sain vielä kuitenkin kotona tehtyä kaikenlaista ja vähän kesälomareisuakin siinä käytiin ja kaikkea mukavaa mikä sitten vähän helpotti asiaa mun pienessä pääkopassa.

Viimeset kolme viikkoa onneks luojan kiitos Jesse on viimeinki ollu kesälomalla ja tietysti sitä myöden mun seurana kotona!! Vaikka välillä alkaa jo pieruhuumori kyllästyttää ja ärsyttää, mutta oisin kyl hajonnu tänne jo yksikseni!! :D <3 Jessen avulla ollaan viel saatu syksyn siivouksetki tehtyä ja verhot sun muut vaihettua mitä en ois tosiaankaan ite enää saanu ainakaa ilman et oisin telonu itteeni! Täydet pisteet siis Jesselle! <3

Neuvolakäyntejä meillä on nyt ollu tässä aikalailla koko raskauden aikana tosi tasaseen tahtiin suurinpiirtein kuukauden välein... Viimesimpinä viikkoina oisin kyllä toivonu et ois jo ollu enemmän. Viime viikolla piti olla lääkäri, mutta joku kamala flunssa-aalto kaato ilmeisesti melkeen koko Mäntsälän petiin ja niin ollen meiän lääkärikin sit siirty tälle viikolle. Reilut 2 viikkoahan tässä on enää laskettuun aikaan ja ei meillä nyt niin hirveesti mitään asiaa oo yleisesti sielä neuvolassa ollu, mut haluaisin vaan koko ajan enemmän ja enemmän tietää koko ajan mitä vauvalle kuuluu ja miten sielä menee. Kovasti se liikkuu, joten sinällään ei pitäis ainakaan mitään harmia olla.

Viimeset pari viikkoa on kyllä ollu ittensä kanssa semmosta vääntöä et en ois ees uskonu semmosta tulevan. Yht äkkiä vaivuin johonkin epätoivoon ja viime viikko menikin täysin rypiessä ja itkiessä, nyt jo onneks vähän luottavaisemmin mielin taas! Onneks huomenna vihdoin päästään neuvolaan avautumaan huolista! Alkaa olemaan kyllä oikeesti tää odottava aika aika pitkä! En paljon enää saa itteeni tästä sohvalta liikkeelle ja kaikki liikkuminen yleensäki sattuu vaan kaikkialle. Pikkuhommia ristiäisten eteen ja semmosta kaikkee hömppää yrittäny vähän ajakuluks väsäillä. Vielä ku sais kelasta korjatun päätöksen äitiys- ja vanhenpainpäivärahoista ni sais mieli levätä rauhassa!

Huh jopa tuli kilometriteksti mut jos joku kuitenkin jaksais lukasta sen loppuun asti!

-Tiia ja masuasukki-

Baby is coming!

Jopas nyt jotakin! Edellisestä kirjotuksesta on vierähtäny aika roimasti aikaa ja kaikennäköstä on tapahtunu tässä välissä! Töitäki on kyl tehty niin ite ku Jesseki niin paljon et tääki on ollu täs monta kertaa jo auki, mut sit on vaan ollu niin väsy et ei oo jaksanu alkaa miettiä mitä tähän vuodattais ja varmaa sen takia täs on mennyk niin kauheesti aikaa ku viikot vaan vierii eikä mitään tunnu saavan aikaseks! Ite oon viettäny jo kaikki kesälomanikin, mut ne meni ihan hujauksessa ohi ja sit huomasin et noh empä taaskaan oo kirjotellu enkä tehny mitään! :DD Viimiset ikkunatki on pesemättä ku ei vaa saa aikaseks ja oon jo muita hommia ulkoistanu muillekin :D Noh uutta joulua kohti mennään taas!

Ennen uutta joulua meillä tapahtuu kuitenkin vielä suuria niin suuria asioita et ei ees osaa kuvitellakaan!! Tammikuun lopussa saatiin tietää, että lokakuussa meiän perhe lisääntyy yhellä pienellä ihmeellä. Olihan se aluks ehkä vähän shokki etenki isille, mutta nyt alkaa olemaan jo aika odottavaisin mielin, että kumpa se jo olis täällä ja tulis jo. Maaliskuun viimisen päivän nähtiin terve lapsi ensimmäistä kertaa ultrassa ja saatiin alkaa huutaa koko maaimalle sitä uutista :D Toukokuun lopussa vielä varmistu, että ukki saa seuraajakseen pojan, josta on kyllä kaikki ollu ihan ilosia. Vaikka tänä vuonna ei tyttöjä taida oikein syntyäkään ja ois mun mielestä ihan kiva olla ollut sääntöön se poikkeus. :D

♥

Kaiken kiireen ja uupumuksen keskellä ja lisäks on kuitenkin saatu tehtyä pojalle kotia. Oma huone alkaa olemaan valmis ja muutamia pikkusia juttuja enää tarvii hankkia, mutta suurin osa alkaa kyllä olemaan jo plakkarissa! Tavaratkin on järjestelty niin, että pojan huoneessa ei oo enää paljon ylimäärästä tavaraa mikä ei varsinaisesti sinne kuulu, eli hänellä on ihanihan oikeesti oma huone eikä mikään "romuhuone" mikä se nyt tavallaan aiemmin oli... Jotenkin niin rakastan tätä et saan hömpöttää kaikkee luvan kanssa, mut onhan se nyt oikeesti pelottavaakin, että joku uus elämä kasvaa sun sisällä ja sit se kasvaa meiän kanssa meiän toivottavasti loppuelämän ja pidempäänkin!! Niin sitä vertaa vaan vielä näihin jo kasvatettuihin karvaisiin olentoihin, vaikka sehän nyt on täysin eri ja uus asia meille kaikille! Toivon vaan et tää koirakarvakuono ottaa pikkusen hyvin vastaan ilman mitään kommelluksia. Rontissa nyt ei mitään ongelmaa pitäis olla kunhan herra vaan ei mee koko aikaa vauvan päälle nukkumaan niinkun minun päälle :D

6 seuraavaa viikkoa pitäis vielä jaksaa tehä töitä että sit saa jäädä mammaileen kunnolla! Torstaina meillä oli tasan 3 kuukautta laskettuun aikaan jäljellä. Toisaalta tuntuu vielä pitkältä ajalta, mutta ku tietää miten nopeesti nää viikot on menny tähänki asti ja vaan vilisee eteenpäin niin luulisin et se aika alkaa olee jo ihan tossa oven takana hyvinkin äkkiä ennen ku huomaakaan!

En ees muista mitä muuta meillä sen kummemmin on ees tapahtunu. Höpö-kisu jouduttiin toukokuussa lopettamaan diabeteksen takia, joka kyllä kovisteli meitä Jessen kanssa... Se oli kuitenkin meiän ensimmäinen karvalapsi, eikä sen nyt ihan noin ajoissa pitäny lähtee meiän joukosta. ;( epäonnen lapsonen ♥

Kukkapenkissä meillä kasvaa komeesti niin mansikat, perunat, porkkanat kun herneetkin ja amppeleista toivottavasti tulee ite alusta asti kasvatettuja kirsikkatomaatteja edes yksi!! :D Musta on niin ihanaa kun on kesä ja kärpäset ja lämmin ja valosaa ja kaikkea! Rakastan edelleen kesää niin paljon et en voi muuta kuvitellakaan, nää menee vaan aina niin liian nopeesti!

Rv 27+1 ♥

Jatkossa yritän taas ryhdistäytyä ja kirjotella tänne meiän kuulumisia useemmin, etenkin sit ku poitsu on täällä ♥ Ehkä mammalomalla voisin yrittää tehä postauksen ainaki raskauajasta ja sen kommelluksista, jos niitä nyt tässä vielä tulee :D ehkä siis! :D

Loppuun vielä kuva meiän 13kk linssiludesta ♥