Nyt on kyllä pakko vähän avautua...
Mielestäni kukaan tuntematon ihminen ei saisi antaa diagnooseja kenestäkään muusta ensivaikutelman perusteella ja muiden sanomisien perusteella. Onko ihmiset oikeesti niin kateellisia jos jollain ei ole todettua mielialahäiriötä tai muutakaan ongelmaa kyseisellä hetkellä elämässään? Mikä tässä maailmassa on enää sallittua? Onko onnellisuus väärin? Mulla tulee niin monta kysymystä pienen asian takia joka häiritsee mua tällä hetkellä todella valtavasti, tai no oikeesti, eihän se oo ees enää mikään pieni asia. Minkä takia loppuunkäsiteltyjä asioita ei voi vaan antaa olla? Ja minkä takia aina pitää kantaa kaunaa ja haukkua ihmisiä!? Jokaisessa on aina jotain vikaa, se myönnettäköön, mutta että pitää noin avoimmesti olla ilkeä. Mä en halua tällä osoittaa olevani kenellekään ilkeä enkä haluu haukkua ketään sen takia jos toisella menee asiat hyvin elämässään ja haluaa auttaa muita, mut oon vaan niin kyllästyny. Onks tää teksti sitä nykymaailman "normaalia" elämää tai "normaalia" tunnetilaa?
Mitä mieltä muut on tästä asiasta? Haluaisin kuulla mielipiteitä onko se onnellisuus väärin ja aiheuttaako se oikeasti niin paljon kateellisuutta että se oikeuttaa haukkumiseen selän takana?
Mielestäni kenelläkään ei oo oikeutta haukkua jos tiedostan itse ongelmat joita itselläni on ja olen sujut niiden kanssa.
Paras tapa tappaa vitutusta, keskellä yötä leipominen! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti