Thinking of you

Miettiikö kukaan muu koskaan sitä minkälaiseksi sitä tulee kun aina vaan vanhemmaksi "kasvaa"? Tänää kun multa jäi kaupassa banaanit punnitsematta ja kassantäti siitä joutui sanomaan, niin sitä alkoi taas miettiä että minkälaiseksi sitä vanhemmiten oikeen tulee. 85 vuotiaalla isoisälläni kun todettiin syksyllä alkava alzheimer, niin tommosissa asioissa sitä alkaa miettimään, että kantaakohan sitä tässä itsekin. Samoiten sitä miettii että kantaako itse myös diabetesta, reumaa, astmaa ja muita tämmösiä sairauksia joita suvussa on enemmän ja vähemmän! Mua ainakin itse henkilökohtaisesti vähän pelottaa jopa, että mihin kaikkeen sitä voikaan sairastua ihan jo vain perintöpohjalta! Ne on niitä elämän pienia suuria kysymyksiä jotka joko tapahtuu todeksi tai sitten ei. Mutta niiden kanssa on elettävä kuitenkin.

Noh tämmönen asia postaus tällä kertaa. Välillä on kiva päästää omia pohdintoja vähän näin muillekin kuultavaks!

Loppuun tietysti vois vielä mainita, että stressaa myös se ihan kauheesti kun luulee olevansa kiltti ja mukava jollekin ja sit tuntuu et saakin vaan paskaa niskaansa. Miks ihmiset tekee semmosta? Ja mikä siinä onkin, että ihan sama mitä tekee niin se on aina toisen mielestä väärin!? Huoh ja anteeksi. Stressaa vain nimeltä mainitsemattomat ihmiset. Ja miks mun pitää aina kantaa kaikista kauheeta huolta. Niin kai se menee, että kun itsellä on asiat hyvin niin pitää alkaa stressaamaan muiden asioista.

Tämmösiä hassuja asioita sitä pienessä päässään ehtii päivisin miettimään. Onneksi tietää, että on ainakin joku joka rakastaakin ♡

-Tiia-

Jatkan, jaksan vaikka väkisin.

Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin.

Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.

Pusken täysii aina vaan.

Mun ei täydy vaan mä saan.