Wtf

Pari vapaata takana, melkein pari viikkoa töitä edessä yhden puolikkaan vapaapäivän kanssa. Pelottaa. Mutta miksi. Eihän nyt töitä pitäis kenenkään pelätä. Etenkään tämmösiä "vaarattomia" töitä missä ei oo kuitenkaan mitään tapahtunut.

Liekö syksystä johtuvaa vai jostain muusta, mutta ilmapiirissä vaanii omituisia vivahteita. Äkkiä se murtuu. Äkkiä se myös muuttuu iloksi. Äkkiä sitä pelästyy. Äkkiä sille leppyy. Äkkiä se on jo unohdettu vaikka äkkiä se jää myös vaivaamaan mieltä pitemmiksi ajoiksi.

Kaikki aina sanoo että ei saa jäädä miettimään. Pitää sen antaa mennä. Mutta milloin tulee stoppi? Se kun reuna tulee vastaan. Tai korkea muuri jonka yli et pääse ja sitä ei pysty kiertämään. Kuka sen määrittää milloin saa luvan riittää? Pitääkö asioiden karata käsistä, mennä liian pitkälle?

Ahdistaa. Ja en tiedä olenko se vain minä jota ahdistaa. Ainakin tiedän että muutkin on huomannut moisen asian, mutta onko se muille niin vakavaa? Olenko aivan tyhmä, umpiurpo? Ken tietää.

Smile and you'll be happy.

-T-